Vähän kävi sääliksi pientä kiinalaista kuljettajaamme joka naama punaisena tunki matkalaukkuamme auton takaloosteriin. Eihän se mahtunut sinne lähimainkaan ja takaluukku jäi arveluttavasti auki. Pelkäsin koko matkan, että laukkumme tipahtaa keskelle moottoritietä.

Kotiin päästyämme menimme vielä vähäksi aikaa nukkumaan ja heräsimme puoli yhdeltätoista. Päivä menikin enemmän ja vähemmän unen ja valveen rajamailla, kävimme kaupasta ostamassa välttämättömät maitoa ja kaakaota. Sää oli taas tutun kuuma ja saasteinen, nyt sen huomaa niin selvästi kun on viettänyt kuukauden poissa täältä, kaikki on taas harmaata ja haalistunutta, kiitos saasteen.

Illalla ei tarvinnut Kassua paljon nukutella kun se nukahti ja itse yritin pitäytyä hereillä kymmeneen, että rytimi kääntyisi nopsaan taas tänne. Kassu heräsi sitten taas yöllä riemullisesti yhdentoista aikaan ja valvoi kolme tuntia... noh ehkä se tästä vielä normaaliksi muuttuu.

Kassu, Daniel ja Erica leikkivät yllättävän sopuisasti hiekkalaatikolla. Kukaan ei heittänyt hiekkaa toisten päälle tai lyönyt lapiolla tai muuta sellaista. Pari kertaa tuli vähän sanomista leluista ja keinun käyttövuoroista.

Lähdimme porukalla ensin East Gaten postiin, joka oli kiva löytö paristakin syystä, virkailija puhui englantia ja jonoja ei ollut. Postin pienuus kyllä veti vertoja Muurmen vessallemme.Jatkoimme matkaamme kohti Mäkkäriä ja lounasta. Mäkkäri sijaitsi rakennuksen toisessa kerroksessa ja rakennuksessa ei ollut hissiä. Ei muuta kuin ipanat pois kärryistä ja kärryt kantoon. Olimme huima menestys kiinalaisten miesten keskuudessa, portaitten täydeltä miekkoset kävelivät vierellämme ja tökkivät hauiksiamme kantaessamme kärryjä. Hmm kivaa, mutta apu olisi ollut vielä kivempaa.

Kävellessämme takaisin East Gatelle päin Tuomo tuli vastaan, outoa nähdä kaupungilla tuttuja ilman sopimista. Erottuamme Mervin ja lasten kanssa soitin Annille ja sovimme käveleväni Kassun kanssa Annin pihalle leikkimään. Anni neuvoi meille oikotien jonka tietenkin onnistuimme ryssimään ja päädyimme keskelle kiinalaista, vähemmän varakasta asutusta. Kiinalaiset neuvoivat meille ystävällisesti oikean tien ja pääsimme Annin pihalle leikkimään, josta jatkoimme meille sohvalle istuksimaan ja leikkimään Kassun kanssa.  

Mika jäi kotiin Kassun kanssa ja minä makoilin sängyssä raatona ja kuumeisena ja joka paikkaa särki. Mika ja Kassu lähtivät lounaalle jonnekin ja minä vaivuin kooman esiasteisiin, heräsin kun Ayi kävi hiljaa huoneessa. Kuuntelin Ayin puuhia kotona ja torkuin, heräsin kun Ayi seisoi vieressäni ja halusi minun syödän jotain keittoa mitä hän oli tehnyt. Se tuoksui melko samalta liemeltä mitä mummu tekee isälle, kun sillä on flunssa. Ayi syötti minua ja näytti aina kädellään monta lusikallista pitäisi vielä ottaa. Ihana Ayi toi minulle vielä ennen lähtöään kurkkuja ja annoksen lientä.

Nukutin Kassun ja yllättäen itseäni ei väsyttänyt, olinhan melkein koko päivän enemmän tai vähemmän ollut unten mailla. Päätin pukea tällekin päivälle ja nousta katsomaan televisiota.

Ihmettelen Kassun keskittymiskykyä elokuviin, joissa ei edes puhuta suomea. Se jaksaa katsoa Ihmeperheenkin kokonaan.

Mä sain tuliaisiksi monenlaista suklaata, joita söin heti illalla Kassun mentyä nukkumaan, melko reilusti.  

Riemu kotiinpalaavasta isästäkin oli suuri, Kassu on jo tottunut siihen, että Mika on läsnä joka ilta ja aamu. Oli outoa olla Kassun kanssa kahdestaan pitkästä aikaa, hyvinhän me pärjättiin tietenkin. Kassu osaa jo kysellä ja selvästi kaipaa isää. Onneksi asutaan nyt täällä, joten matkustaminen on paljon vähäisempää mitä se oli Suomessa asuessa.

Hississä reippaasti ilmoitan kerroksen numeron ja yllätyn iloisesti kun hissityttö vielä tajuaakin sen heti ensimmäisestä kerrasta. Numerot alkavat olla jotenkuten hallinnassa kumpaankin suuntaan, osaan sanoa ja jopa puheesta poimia numerot. Ei uskoisi miten hienolta ja suurelta saavutukselta se itsestä tuntuukaan.

Aika kuluu naapurissa kuin siivillä. Miia tarjoaa suomalaista kahvia, joka maistuukin ihanalta tuontikahvien jälkeen. Pojat leikkivät välillä keskenään välillä Kassu uppoutuu autoihin yksinään ja Teemu istuskelee kahvipöydässä. Aika hyvin pojat kuitenkin tulevat toimeen keskenään, pientä mielipiteenvaihtoa on ainoastaan värittämisessä, Kassu ei osaa vielä värittää niin hyvin kuin Teemu ja Teemu ei tykkää, että hänen väirtyskirjaansa "sotketaan".

Nolostun kun huomaan paljon kello on, olemme istuneet kylässä tuntitolkulla ja Kassulla on lounasaika ollut ja mennyt. Pienen itkun kera poistumme omaan kotiimme ja Kassu vielä kutsuu Teemun kohteliaasti vastavierailulle.

Hyvää äitienpäivää kaikille blogiani vilkuileville äideille, erityisesti tietysti omalle äipälle ja mummuille!

En sitten kaikista aikomuksista huolimatta saanut leivottua kakkau äitienpäiväksi. Syötiin aamupala ja sovittiin, että käydää leivoskahvilla päivällä ja kuitataan kakut sillä. Lahjaksi sain Ally McBeal-boksin, mitenkähän kummassa joulupukki osasi sen tuoda tänne? Korttia ei pojat olleet saaneet askarrelluksi, sitä varmaan saan odottaa siihen asti kunnes Kassu menee tarhaan tai kouluun.

Päiväkävelyllä ja yhdistetyllä Kassun nukutusretkellä kävimme Paris Paquetessä syömässä aivan ihanaa juustokakkua ja juomassa kahvit. En itse olisi kyennyt parempaa kakkua leipomaan, joten ehkä näin oli parempi.

Soittelimme skypellä äitin ja mummujen kanssa. Oli kiva nähdä, että kaikki voivat hyvin ja mummut ja pappa ovat reippaassa kunnossa. Kassukin jaksoi vähän aikaa rupatella ja tunnisti kaikkien iloksi mummut ja papat.

Illalla koko äitienpäivän kruunasi illallinen Xiao Wangin Home Restaurantissa ja Wangin jättkikatkaravut. Söin itseni niin ähkyyn, että teki pahaa vielä monta tuntia aterian jälkeenkin, mutta ruoka oli niin taivaallisen hyvää, että en saanut hillittyä itseäni. Kassukin lappoi suuhunsa lihaa ja tuumasi: "Mmmm...hyvää lihaa!". Sekin söi kerrankin ihan itse hyvän kokoisen annoksen.  

Olen miettinyt haluanko Ally McBealin vaiko Frendit... vaikea valinta. Lähdimme nukuttamaan Kassua ja samalla kävimme Yeshown DVD-kaupassa ostamassa muutamat DVDt ja päätin sitten ottaa yllätyksekseni huomista varten Allyt.

Viikonloput ovat ihania kun Mika on kotona ja meillä ei ole mitään pakotettua ohjelmaa, voimme tehdä mitä milloinkin päähän pälkähtää tai olla tekemättä sen kummosempia.

Ehkä kuitenkin pitäisi jossain vaiheessa käydä nähtävyyksiä katselemassa, emme ole käyneet kuin Taivaallisen rauhan aukiolla tänä aikana kun olemme täällä asuneet.

Lähtöä tehdessämme kerroin Kassulle, että menemme tapaamaan uusia kavereita, Ericaa ja Danielia. Toistelin mielessäni matkalla miten ilmaisen itseni sujuvasti ja kerron mihin olemme menossa. Onnistuin kertomaan aulassa mihin menemme ja olin erittäin tyytyväinen itseeni. Tyytyväisyyttäni himmensi hieman managementin työntekijän ojeistus erittäin sujuvalla englanninkielellä "Turn left from the elevaitor and Latomaa is there". Ehkä lausumiseni ei ollutkaan niin sujuvaa vaan tyttö tiesi mihin olin menossa.  

Kassu tuli heti toimeen Danielin ja Erican kanssa ja meilläkin Mervin kanssa riitti juttua ihan hyvin. Menimme yläkertaan leikkipaikkaan joka on valtava pallomerineen, kiipeilytelineineen ja liukumäkineen. Ainut huono puoli paikassa on sen sokkeloisuus, vaikea pitää silmällä missä ipanat viilettää. Kassu juoksi ympäriinsä haltoituneena ja silmät loistaen, kokeillen joka liukumäkeä, polkuautoa ja karusellia. Kotiinlähdön aikaan Kassu laittoi hanttiin niin, että en ole ikinä nähnyt sen itkevän niin paljon ja lujaa. Luulen, että huuto hissistä kuului ensimmäisestä kerroksesta ylös kolmanteenkymmenenteen asti.

Pääsimme kadulle sateeseen, virittelin Kassun kärryihin sateensuojan, taas yhden ihmetyksen aiheen kiinalaisille vastaantulijoille. Kotimatka kulki postin kautta. Meillä oli lähetettävänä äitienpäivälahjat Suomeen.

Kiinan postilaitos on aina yllätyksiä täynnä! Olin taitellut kolme pientä silkkihuivia kirjekuoreen, kirjekuori ei ollut puoltasenttiä paksumpi ja painoikin alle 200 grammaa, olin vahvistanut kuoren leveällä teipillä. Kuori olisi kestänyt vaikka minkälaisen kuljetuksen, mutta ei, eihän se kestä Kiinan postin byrokratiaa. Postintäti selosti jotain kovasti, taitteli kuorta ja heilutteli, arvelin, että hän on bongannut huivit ja näytin sanakirjasta sisällön. Ei, ei, ei huiveja voi lähettää tässä. Miksi ei? No siksi, että tässä kirjekuoressa saa lähettää vain paperia! No hienoa! Ei muuta kuin toiselle luukulle kirjoittamaan kolmeen lappuun ja lippuun osoitetietoja ja tietoja "paketin" sisällöstä, sitten maksamaan toiselle luukulle ja vielä kolmannelle paketin kanssa ja osan rahan ja virkailija viimein ottaa paketin ja antaa minulle kuitin lähetyksestä.

Kassu pysyi ihmeen rauhallisena kaiken tämän ajan, vaikka siltä oli jäänyt päiväunet väliin. Kotiin tultuamme ajattelin, että on turhaa laittaa sitä päikkäreille kellon ollessa jo lähemmäs neljä. Kassu ei aina ole suunnitelmissaan samoilla linjoilla kuin minä, se päätti nukkua ja nukahti sohvalle ihan itsekseen.

No tuumasta siis toimeen ja tänään lähettiin Kassun kanssa tinkimismarkkinoille lahjoja etsimään. Silmissäni siinteli jo silkkihuivit sillä ne ovat helppo lähettää tavallisessa kirjekuoressa Suomeen, ilman senkummempia pakettikoukeroita. 

Yeushown yläkerrassa menimme heti tutulle huivikauppiaalle ja aloitimme tinkimisen. Ärsyttää tämä paikallinen kaupankäynti aina silloin tällöin (juuri tänään oli se silloin tällöin), aina kuunnella ne samat jorinat Good Qualitystä, Special Price only for Yousta ja Loosing Moneysta. Tytsä pyytää kolmesta huivista aivan posketonta hintaa... tietenkin se on aitoa SILKKIÄ, en tiedä onko vaiko eikö... voihan olla, että kankaanpalat eivät ole silkkiä nähneetkään. Tinkaan hampaat irvessä ja maksan huiveista todennäköisesti kuitenkin liikaa. Pääasia, että lahjat on nyt hankittu ja huomenna vien ne postiin.

Kassulla alkaa olla nälkä ja teen nopean päätöksen, lähdemme KFClle YueShown kautta. Menisimme illalla syömään Mikan työkavereiden kanssa ja minulla on naisten yleinen ongelma, ei mitään päällepantavaa. Päädyn valkoiseen pitkään riitaväisäs-hameeseen ja ruskeapuna-sävyiseen paitaan. Tinkimistaitoni ovat kehittyneet tai myyjä on kivalla tuulella sillä pääsemme minua miellyttävään hintaan nopeasti, tai sitten olen aina valmis maksamaan kiskurihintoja.

Kotona ayilla on jotain asiaa, mutta en oikein ymmärrä mitä hänellä on sydämellään, ei kai mitään merkittävää, koska kun sanon: "Ahaa, OK!" hän jättää asian siihen. Juttelen Annin kanssa Mesessa ja nauramme omaa tyhmyyttämme, miten kykenimme yksinkertaisesta asiasta tekemään ylitsepääsemättömän ja kämmäämään perusteellisesti. Alamedalla on varmasti jotain meitä vastaan, kun lounas siellä ei onnistu, ei sitten millään!

Laittaudumme Kassun kanssa valmiiksi illallista varten, leikkaan lehdestä ravintolan osoitteen ja lähdemme. Näemme Mikan Banana Leafin ovella, menemme sisään ja istumme uusien naapureidemme kanssa samaan pöytään. Kassulla ja naapurinpojalla tuntuu heti löytyvän yhteinen juttu, autot. Pojat leikkivät melko rauhassa autoilla ja odottelemme tarjoilijaa ja sen jälkeen tarjoilua.

Syömme rauhassa, yhtäkkiä Kassu alkaa yskimään ja alan läimäyttelemään Kassua lapaluiden väliin, se ei tunnu auttavan, Kassu näyttää jo hätääntyneeltä, samoin minä alan panikoitumaan. Pakotan itseni rauhoittumaan ja tähtään rauhassa kunnon läimäyksen tarkasti lapaluiden väliin, suusta lentää suuri palanen alkupalavartaasta. Loppuateria menee rauhallisesti, lauluesityksiä kuunnellen, syöden ja jutellen. Loppuillasta Kassu haluaa mennä tanssimaan esiintyjien kanssa, annamme hänen mennä ja katselemme naureskellen Kassun tanssimista. Olemme valmiit lähtemään, Mika menee edeltä Kassun kanssa ja minä katson, että kaikki autot ja Woodyt ja Buzz Lightyearit ovat mukana. Ovella Kassua ei näy missään, hätäännyn siinä sekunnissa ja ryhdymme estimään ympäri ravintolaa Kassua, löydän hänet korokkeelta tanssimasta.