Huoh! Olipas se lento, vieressä oli mitä "ihanin" brittiläinen businessmäään. En nukkunut silmäntäytää koko lennolla, kruisailimme lentokentällä varmaan kolme varttia ympäriinsä ja passintarkastus sujui aivan tuskastuttavan hitaasti. Laukku sentään löytyi helposti ja sain melko vaivattomasti kangettua vaatimattomasti 32 ja rapeat painavan laukkumme kärryihin, Kassu oli t tyytyväisenä Ergossa etupuolella ja työntelin koko komeuden tullia kohti. Pelkäsin mielessäni, että meidän otetaan tarkastukseen, jos laukku olisi avattu olisi tullimiehiltä varmaan mennyt puolipäivää selvitellessä mitä kaikkea kummaa sieltä löytyykään, mukaanlukien ruisleivät, Kassun syntymäpäivälahjat ja kuivahiivat. Pongasin kuljettajamme ja hän minut yllättävän helposti tullin jälkeen.

Vähän kävi sääliksi pientä kiinalaista kuljettajaamme joka naama punaisena tunki matkalaukkuamme auton takaloosteriin. Eihän se mahtunut sinne lähimainkaan ja takaluukku jäi arveluttavasti auki. Pelkäsin koko matkan, että laukkumme tipahtaa keskelle moottoritietä.

Kotiin päästyämme menimme vielä vähäksi aikaa nukkumaan ja heräsimme puoli yhdeltätoista. Päivä menikin enemmän ja vähemmän unen ja valveen rajamailla, kävimme kaupasta ostamassa välttämättömät maitoa ja kaakaota. Sää oli taas tutun kuuma ja saasteinen, nyt sen huomaa niin selvästi kun on viettänyt kuukauden poissa täältä, kaikki on taas harmaata ja haalistunutta, kiitos saasteen.

Illalla ei tarvinnut Kassua paljon nukutella kun se nukahti ja itse yritin pitäytyä hereillä kymmeneen, että rytimi kääntyisi nopsaan taas tänne. Kassu heräsi sitten taas yöllä riemullisesti yhdentoista aikaan ja valvoi kolme tuntia... noh ehkä se tästä vielä normaaliksi muuttuu.

 

 

 

Lähdimme pian aamiaisen jälkeen kävelemään kohti East Gate Plazaa. Olimme sopineet Mervin kanssa treffit heidän kanssaan East Gaten ulkoleikkipaikalle. Kirjoittelin vielä ennen lähtöä Postcrossing-kortteja mm. Suomeen ja Jenkkilään.

Kassu, Daniel ja Erica leikkivät yllättävän sopuisasti hiekkalaatikolla. Kukaan ei heittänyt hiekkaa toisten päälle tai lyönyt lapiolla tai muuta sellaista. Pari kertaa tuli vähän sanomista leluista ja keinun käyttövuoroista.

Lähdimme porukalla ensin East Gaten postiin, joka oli kiva löytö paristakin syystä, virkailija puhui englantia ja jonoja ei ollut. Postin pienuus kyllä veti vertoja Muurmen vessallemme.Jatkoimme matkaamme kohti Mäkkäriä ja lounasta. Mäkkäri sijaitsi rakennuksen toisessa kerroksessa ja rakennuksessa ei ollut hissiä. Ei muuta kuin ipanat pois kärryistä ja kärryt kantoon. Olimme huima menestys kiinalaisten miesten keskuudessa, portaitten täydeltä miekkoset kävelivät vierellämme ja tökkivät hauiksiamme kantaessamme kärryjä. Hmm kivaa, mutta apu olisi ollut vielä kivempaa.

Kävellessämme takaisin East Gatelle päin Tuomo tuli vastaan, outoa nähdä kaupungilla tuttuja ilman sopimista. Erottuamme Mervin ja lasten kanssa soitin Annille ja sovimme käveleväni Kassun kanssa Annin pihalle leikkimään. Anni neuvoi meille oikotien jonka tietenkin onnistuimme ryssimään ja päädyimme keskelle kiinalaista, vähemmän varakasta asutusta. Kiinalaiset neuvoivat meille ystävällisesti oikean tien ja pääsimme Annin pihalle leikkimään, josta jatkoimme meille sohvalle istuksimaan ja leikkimään Kassun kanssa.  

 

 

 

 

Heräsin yöllä ja ensimmäisenä mielessäni oli Tomi Putaansuu ja vähän vatsassa väänti. Ihmettelin hetken miksi kyseinen henkilö aiheuttaa fyysisä oireita ja vielä keskellä yötä herään siihen, jatkoin kuitenkin uniani hätistettyä Putaansuut mielestäni. Heräsin puolen tunnin päästä ja mietin hetken mihin heräsin, se olikin melkein liikaa. Oksennus suussa juoksin vessaan, katsoin kelloa 1.00, siitä lähtien heräsin koko yön tasan tunnin välein oksentamaan.

Mika jäi kotiin Kassun kanssa ja minä makoilin sängyssä raatona ja kuumeisena ja joka paikkaa särki. Mika ja Kassu lähtivät lounaalle jonnekin ja minä vaivuin kooman esiasteisiin, heräsin kun Ayi kävi hiljaa huoneessa. Kuuntelin Ayin puuhia kotona ja torkuin, heräsin kun Ayi seisoi vieressäni ja halusi minun syödän jotain keittoa mitä hän oli tehnyt. Se tuoksui melko samalta liemeltä mitä mummu tekee isälle, kun sillä on flunssa. Ayi syötti minua ja näytti aina kädellään monta lusikallista pitäisi vielä ottaa. Ihana Ayi toi minulle vielä ennen lähtöään kurkkuja ja annoksen lientä.

Nukutin Kassun ja yllättäen itseäni ei väsyttänyt, olinhan melkein koko päivän enemmän tai vähemmän ollut unten mailla. Päätin pukea tällekin päivälle ja nousta katsomaan televisiota.

 

Mika tuli kotiin Dallasista ja toi Kassulle tuliaisina Ihmeperhe-asun ja Buzz Ligthyear-paidan ja lippiksen. Vaatteita piti sovitella ja peilalla. Ihmeperhe-asu oli suosikki ja loppuilta juostiinkin sitten Ihmeperhekostyymissä ja lippalakissa.

Ihmettelen Kassun keskittymiskykyä elokuviin, joissa ei edes puhuta suomea. Se jaksaa katsoa Ihmeperheenkin kokonaan.

Mä sain tuliaisiksi monenlaista suklaata, joita söin heti illalla Kassun mentyä nukkumaan, melko reilusti.  

Riemu kotiinpalaavasta isästäkin oli suuri, Kassu on jo tottunut siihen, että Mika on läsnä joka ilta ja aamu. Oli outoa olla Kassun kanssa kahdestaan pitkästä aikaa, hyvinhän me pärjättiin tietenkin. Kassu osaa jo kysellä ja selvästi kaipaa isää. Onneksi asutaan nyt täällä, joten matkustaminen on paljon vähäisempää mitä se oli Suomessa asuessa.

 

Tänään kymmenen jälkeen meillä oli kutsu kylään tuonne yläkertaan. Mika työkaverin perhe on muuttanut sinne ja heillä on vähän Kassua vanhempi poika. Pojat tulivat hyvin toimeen Banan Leafissa, joten kiva saada Kassulle suomalaista ja ikäistänsä seuraa.

Hississä reippaasti ilmoitan kerroksen numeron ja yllätyn iloisesti kun hissityttö vielä tajuaakin sen heti ensimmäisestä kerrasta. Numerot alkavat olla jotenkuten hallinnassa kumpaankin suuntaan, osaan sanoa ja jopa puheesta poimia numerot. Ei uskoisi miten hienolta ja suurelta saavutukselta se itsestä tuntuukaan.

Aika kuluu naapurissa kuin siivillä. Miia tarjoaa suomalaista kahvia, joka maistuukin ihanalta tuontikahvien jälkeen. Pojat leikkivät välillä keskenään välillä Kassu uppoutuu autoihin yksinään ja Teemu istuskelee kahvipöydässä. Aika hyvin pojat kuitenkin tulevat toimeen keskenään, pientä mielipiteenvaihtoa on ainoastaan värittämisessä, Kassu ei osaa vielä värittää niin hyvin kuin Teemu ja Teemu ei tykkää, että hänen väirtyskirjaansa "sotketaan".

Nolostun kun huomaan paljon kello on, olemme istuneet kylässä tuntitolkulla ja Kassulla on lounasaika ollut ja mennyt. Pienen itkun kera poistumme omaan kotiimme ja Kassu vielä kutsuu Teemun kohteliaasti vastavierailulle.