Aamulla mietin mitä tekisimme ja päätin, että lähdemme Kassun kanssa tutustumaan uuteen maailman toiseksi suurimpaan Ikeaan.

Muistin jopa ottaa Ikean mainoksen mukaan jossa on kartta ja osoite. Kuski katseli karttaa ja pyöritteli päätään, olin jo luopua toivosta, kunnes kuski yhtäkkiä huomasi sivun alalaidassa www.ikea.com. Ikea? Ikea? Due due...joo joo Ikeaanhan me. Kuski ei tajunnut osoitteesta mitään mutta löysi kyllä Ikeaan, kunhan ensin ymmärsi, että sinnehän me olemme matkalla.

Ikea oli jotain käsittämätöntä, en ikinä olisi voinut kuvitella, että huonekalukauppa voisi olla niin iso. Näyttelykerroksen kiertäminen kelpasi pienestä päiväkävelystä. Lasten osastolta Kassu halusi pienen pehmolampaan, olisin halunnut ostaa lohikäärmeen, mutta Kassu ei perustanut ollenkaan moisesta. Ikean kahvilajono on ilmeisesti jotain mistä Kassu ei pidä, viimeksikin se Vantaan Ikeassa esitti lähes kaikki temppunsa mitä se osaa kahvilajonossa ja täällä taas. Kiva kantaa vuoroin makaroniksi heittäytyvää, vuoroin potkivana hiilihankona olevaa ipanaa toisessa kainalossa ja toisella kädellä tasapainoilla tarjottimen kanssa. (Taidan tietää millaista omalla äipällä on toisinaan ollut mun kanssa) Siinä sekunnissa kun pääsimme pöytään Kassusta kuoriutui pieni enkeli ja se istui nätisti syöttötuolissa ja söi suklaapiirakkaa ja joi limpparia. Limpparit juotua lähdimme jatkamaan ostosreissuamme alakertaan, jonka takia varsinaisesti kauppaan tulimme. Löysimme kaikki mitä varten tulimme, vispilät, munaleikkurin, pyykkikorit, aterimet ja jotain muuta pientä. Kassoja lähestyessä silmäni rekisteröivät Ruotsi-kaupan... JEEEEE! Daimit vain muutaman minuutin päässä ja piparit. Ostin myös Mikalle Kallen mätitahnaa.

Kotimatkalla Kassu otti pienet power napit sylissäni ja heräsi kärppänä heti kun taksi pysähtyi kotiovellemme. Ayi katseli hieman ihmeissään meidän ostoksia, kai ne näyttivät hänestä oudoilta, näyttäähän minustakin kiinalaisen kaupan taloustavarahylly 80% omituiselta.

Illalla vasta Ikeasta ilo repesikin...