Aamupäivästä lähdimme kävelylle ostamaan Hepingistä margariinia leivän päälle ja kahvia. Joskus ärsyttää kun margariinia, kahvia, juustoa ja makkaroita ei löydy meidän lähikaupoista, vaan niitä pitää lähteä ostamaan aina jonnekin länsimaisiatuotteita myyvään kauppaan. Jianista kyllä löytyy aamupalajuustoa mutta Mika ei tykkää siitä ja itsekin syön mielummin kunnon juustoa kuin sulateviipaleita.

Kävelimme PCPlle Sanlitunilta hakemaan Mikan työmaalle jättämää reppua. Minä ja Kassu menimme PCPn puolelle etsimään Kassulle aurinkovoidetta. Aurinko alkaa paistamaan sen verran pistävästi, että haluan olla varautunut ja pitää Kassulla jo aurinkorasvaa kasvoilla. Ahdistaa joskus kaupoissa, joka hyllyllä seisoo myyjä tai kaksi tarjoamassa jotain tuotetta, he tyrkyttävät puhetulvan säestyksellä jotain tököttiä eivätkä ota kuuleviin korviin vaikka yrittää sanoa, että ei ymmärrä sanaakaan. Etsin aurinkovoidetta ja kysyinkin 3 myyjältä mutta kukaan ei ymmärtänyt, tai no yksi tajusi sun-sanan ja toi helleasun... löysin kuin löysinkin rasvan ja olimme valmiit lähtemään kotiin.

Mika yritti metsästää sanomalehtiä kotimatkalla, ikinä ei tiedä missä lehtikojussa tällä kerralla myydään englannikielisiä lehtiä. En ymmärrä minkä takia ne muuttavat aina kojua mistä China Daily tai Beijing Today löytyvät. Eikö kaikkien kannalta olisi helpompaa jos ne olisivat myynnissä aina samalla kioskilla? Tällä kertaa saimme saaliiksemme vain Beijing Todayn joka on lähinnä enemmän viihdelehti kuin uutislehti, mutta siitä saa kyllä hyvin tietoonsa mitä kaupungissa on tarjolla seuraavalla viikolla.

Lähdimme Suomen suurlähettilään residenssiin pääsiäiskirkkon puoli kolmelta. Asunto sijaitsee Ritan Parkia vastapäätä joten laskimme, että ehdimme hyvin taksilla. Vaan kuinkas sitten kävikään? Tietenkin saimme taksin joka ei osaa paikalle, joudumme itse neuvomaan kuskia paikalle josta meillä itselläkään ei ole liian selvää tietoa. Ehdimme paikalle ajoissa kuitenkin, en olisi kehdannut myöhässä paikalle saapuakaan.

Istumme paikoille ja Kassu kysyy ensimmäiseksi: "Joko syödään?", yritän olla nauramatta ääneen ja sanon: "Ei ihan vielä odotetaan vähän aikaa." Mietin miten Jumalanpalvelus tulee menemään Kassun kanssa, onneksi meillä on mukana kassillinen autoja ja Buzz Lightyear ja Woody. Kirkonmenot alkavat ja Kassu istuu ihan rauhassa sylissäni ja kurkkii kiinnostuneena pappia. Parin virren jälkeen, saarnan aikana Kassua alkaa huolestuttamaan tarjoilun viipyminen, vaikka pappikin puhuu lupaavasti jotain leivän murtamisesta, suureen ääneen se päivittelee: "Kassulla ei ole edes leipää!". Kaivan nopsasti laukustani pienen suklaapatukan ja syötän sitä Kassulle mahdollisimman hitaasti ja siististi. Kirkonmenojen jälkeen alkaa Kassun hartaasti odottama tarjoilu, limsaa ja kakkua ja pääsiäismunia. Karkaamme suurlähettilään kahveilta melko nopeasti ja suuntaamme Steaks&Eggsiin illalliselle.

Kassu on illalla rauhallinen ja nukahtaa syliini viidessä minuutissa. Ihmettelen sitä viedessäni Kassua makuuhuoneeseen sänkyyn. Laskiessani Kassua sängylle tunnen hänen olevan tulikuuma. Etsin kuumemittaria melkein paniikissa ympäri asuntoa, löydän se vihdoin ja viimein makuuhuoneesta yöpöydänlaatikosta. Mittaan nukkuvalta pikkuiselta kuumeen ja melkein pyörryn nähdessäni lukeman 38,9. Mietimme vähän aikaa mitä tehdä, viedäkö sairaalaan vai odottaa vähän aikaa? Päädymme odottamaan tunnin ja tarkkailemaan miten kuumeen käy. Istun koko tunnin Kassun vieressä ja silittelen selkää Kassun liikahdellessa rauhattomasti. Tunnin kuluttua kuume on noussut yli 39 reippaasti ja Kassu on hereillä, päätämme lähteä sairaalaan.

SOSilla ollaan meitä jo ulkona vastassa ja meidän ohjataan heti tutkimushuoneeseen. Mika täyttää lappuja ja minä rauhoittelen huutavaa Kassua, että lääkäri saa tutkia hänet. Lääkäri on kiinalainen mutta puhuu hyvää englantia, minä haparoin puheissani ja en meinaa löytää edes yksinkertaisia sanoja kuten under the arm kun kerron mistä mittasin kuumeen. Lääkäri pyytää minua kysymään onko Kassulla korvat kipeät. Esitän kysymyksen: "Kassu onko korva pipi?", Kassu vastaa: "Korva on pipi.". Kysyin: "Eihän korva ole pipi?", Kassu vastaa: "Ei, korva ei ole pipi.". Ota siitä sitten selvää... lääkäri takristaa Kassun korvat. Kassusta ei löydy mitään kummoisempaa vikaa kun ylähengitysteissä pieni tulehdus. Saamme lääkkeet ja hyvät ohjeet miten toimia ja kehoituksen palata takaisin jos meistä tuntuu siltä.

Palaamme kotiin ja menemme suoraan nukkumaan, Kassu pyytää vielä viimeiseksi sanoikseen ennen nukahtamista: "Isi tulee makaamaan tähän."