Valtava väsymys! En saanut koneessa nukuttua juurikaan ja edelliset yötkin olivat syystä jos toiesta menneet vähillä unilla. Saavuttuamme hotellille kaaduin umpiväsyneenä sänkyyn ja toivoin Kassun väsähtävän pikapikaa myös. Kun heräsin etsin paniikissa kelloa pelkäsin, että olen nukkunut pommiin Kimberlyn tapaamisesta. Onneksi kello oli vasta kaksi, minulla oli hyvin aikaa suoriutua. Kassu nukkui kuin tukki sängyllä, eikä herännyt vaikka kolistelin huoneessa etsiessäni vaatteita, hammas- ja hiusharjojani sun muita joilla voisin edes yrittää saada itsestäni ihmistä muistuttavan olennon.

Pahaa aavistaen jouduin herättämään Kassun sikeästä unesta lähtiessämme aulaan tapaamaan Kimberlyä. Niinhän siinä kävi, että Kassun hyvä tuuli kesti jopa Mikan työpaikalle asti. Siitä eteenpäin Kassu kiukutteli, itki, vinkui ja vonkui kuin entisessä vaippamainoksessa, emme vain voineet lähteä kotiin koska olimme juuri tarkistamassa uutta kotiamme.

Asunnossa ei juurikaan ollut tapahtunut muutoksia edellisestä käynnistä. Kaikki muutokset kyllä tullaan tekemään sitten kun meille sopii tai 15 päivän kuluessa muutosta. Asunnossa ollessamme lohdullisesti sähköuuni kannettiin sisään ja kaksi baarijakkaraa. Ehkä uuni vielä jossain vaiheessa löytää tiensä myös paikalleen.

En erityisemmin jaksanut innostua kämpän tarkastelusta, niin tärkeää kun se olisikin, Kassu kitisi ja roikkui jalassani kiinni ja päässäni keinui kuin ruotsinlaivalla pahemmallakin myrskyllä. Päädyin toivomaan, että Kimberly saa kaiken sovittua landlordimme ystävän kanssa ja kyyditsee meidät tuotapikaa takaisin hotellille.

Huomenna pääsemme muuttamaan asuntoomme, mutta en vielä laita kaikkia pelimerkkejäni likoon asian puolesta jotainhan voi aina tulla eteen, uskon vasta kun matkalaukkumme ovat asunnon kynnyksen yli kannettuina.