Heräsimmeaikaisin ja suoriuduimme hämmästyttävän nopeasti kaupungille. Suuntasimme kulkumme Sanlitunia ja Yeshowta kohti, ensimmäisenä päädyimme DVD-kauppaan ja tuhlasimme sarjoihin rahaa enemmän kuin ajattelimme. Ostimme Sopranosin, Sissi-elokuvat, Täydelliset naiset The complete Pirst season (ja kirjoitusvirhe ei ole minun vaan näin lukee rasian kannessa) ja Pelinaiset, mukaamme tarttui myös muutama elokuva.

Mika tarvitsi uudet kengät joten jatkoimme Yeshown puolelle alakertaan. Minua ahdistaa tämä tinkiminen... hävettää ja nolottaa, tekisi mieleni maksaa mitä pyytävät mutta tiedän sen olevan hulluutta, myyjäthän pyytävät aivan poskettomia hintoja! Ensimmäisenä etsimme kuitenkin minulle lompakon ja käsilaukun, maksamme niistä todennäköisesti aivan liikaa koska myyjä luovuttaa niin helpolla, mutta tarjottu mikä tarjottu, ei sitä voi enää alentaakaan omaa tarjoustaan. Mika kokeili muutamia kenkiä jotka olivat aivan liian kapeita ja myyjä juoksutti lisää kenkiä ja lupasi, että löytyy kyllä tarpeeksi leveää, no löytyihän sitä mutta hinta taas alkoi muutamista tonneista. Olihan kengät good quality ja special price only for you. Siinä sitä sitten veivattiin hintaa alas ja tehtiin lähtöä vaikka kuinka moneen otteeseen ja aina myyjä otti hihasta ja veti takaisin ja laski hintaa vaikka muisti valittaa samalla:"I loooooose moooney!" mutta pitihän sitä yrittää myydä koska Lady näyttää tyytymättömältä Misterin vanhoihin kenkiin. Kyllä nyt tehdään hyvät kaupat kun näitä samoja kenkiä (joopa joo) myydän siellä ja täällä 800RMBhen ja me maksoimme vain 250RMBtä. Joka sekin oli aivan liian paljon!

Lähtiessämme pois kengät kassissa Mika näytti minulle aivan leikillään IHANAT vaaleanpunaiset Burberry-kuosiset saappaat. Tietenkin mun oli pakko mennä hiplaamaan niitä ja kokeilla ja mihin se päätyikään? Mika kieltäytyi tinkimästä niitä ja minähän halusin ne joten vaihtoehdot ovat vähissä: a) unohtaa ne ihanat kengät b) maksaa se sikamainen hinta c) tingata hampaat irvessä. Valitsin viimeisen vaihtoehdon. Varmaan vartin tinkaamisen jälkeen kengät olivat tiputtaneet hintaansa 840RMBstä 180RMBhen mutta olin jääräpäinen ja päätin, että 120RMBtä maksan kengistä enkä enempää. Olin valmis jo luovuttamaan ja lähdin kävelemään poispäin kenkäkojulta, meitä ei oltu luotu toisillemme. Mitä sulosointuja korvani kuulevatkaan kun kävelen alistuneena poispäin? Lady OK, OK only for you! Jee, saan ihanat saappaani ja lähdemme kotiinpäin ostoksinemme.

Kassun iltapäiväunien aikaan lähdemme kävelylle Alien Streetille katselemaan muuten vain Mika tinkailee lämpimikseen aseiden tähtäimiä mutta ei löydä mitään mikä kiinnoistaisi kunnolla. Kassu herää ja lähdemme kotiin päin miettimään ruokapaikkaa.

Päädymme syömään Mexican Wave-nimiseen texmex-ravintolaan ja Anni ja Ville liittyvät seuraamme. Länsiruoka pitkästä aikaa oli hyvää mutta yllättävän raskaan tuntuista ja täyttävää. Otimme yhteisen taksin ja Anni ja Ville tulivat meille iltakahville. Kassu pelasi Villen kanssa jääkiekkoa ja muutenkin tutustui Villeen tosi nopeasti. Kun Anni ja Ville lähtivät Kassu sammui melkein sekunneissa, väsyttävää tuo vieraiden viihdyttäminen.