Lupaan Kassulle heti aamulla, että lähdemme luistelemaan China World-ostoskeskukseen. Kävimme siellä joskus ekoilla viikoilla ja Kassu höpötti monta viikkoa sen jälkeen: "Tyttö odottaa Kassua luistelemaan." Aamutoimet sujuvat ripeaästi ja Kassu on innoissaan luistelusta.

Meillä on hyvä tuuri, tullessamme ulos talosta taksi on jättämässä jotakuta ovemme eteen, saamme siis taksin ilman vaivaa. Yllättän taksikuskin ja itsenikin kun totean kuskille varmasti: "Guomao" ja hän vielä ymmärtää sen! Laitan backuppinä pitämäni taksikumppanin laukkuun ja hymyilen idioottimaisesti, kerrankin selvisin ilman lappusen näyttöä. En tiedä mihin ovelle taksikuski olisi meidät vienyt mutta ensimmäisen oven kohdalla huikkaan: "Dala" ja kuski kysyy jotain, tyydyn näyttämään ostoskeskuksen ovea sormella.

Kävelemme Kassun kanssa ostoskeskuksessa, en muista yhtään missä suunnassa luistinrata sijaitsee, etsin katseellani opastauluja. Eeräässä risteyksessä on viittakuutiot joista löydän Ice rinkin ja lähdemme kävelemään radalle päin, matka on pitkä ja Kassu pitää ottaa välillä kiikaa. Kiikaasta toki halutaan pois niin pian kuin luistinradan reunapleksit näkyvät. Pienen etsiskelyn jälkeen löydämme radan lipputoimiston.

Pettymys on suuri kun lipunmyyjä ilmoittaa Kassun olevan liian nuori luistelemaan. MITÄ? Kyllähän me olemme jo käyneet luistelemassa Suomessa... ei siellä kukaan kysele ikää. Kassu ei ota tylyä tuomiota kovinkaan hyvin, vaikka kuinka yritän selittää, että pitää olla vanhempi ja yritän ehdotella jotain muuta kivaa tekemistä. Poikani muuttuu nestemäiseksi ja valuu pois sylistäni. Yritän pidellä velttoa Kassua sylissä ja poistaa itsemme ostarista. Kiroan mielessäni valtavan ostarin josta tuntuu olevan kilometrejä lähimmälle ovelle. Kassu rimpuilee ja huutaa ja haluaa kävelemään, teen virheen ja päästän sen lattialle.

Kassu laittaa makaamaan keskelle ostoskeskuksen lattiaa, ei huuda, ei kilju, makaa vain siinä kasvot lattiaan ja kädet silmillä. Ihmiset katsovat pitkään Kassua ja minua, annan Kassun maata lattialla ja mietin miten selviän helpoimmalla tilanteesta. Vähän ajan kuluttua kaivelen puhelimen kassistani ja otan kuvan nyt jo vähän reipastuneesta Kassusta. Houkuttelen Kassun nousemaan ja jatkamaan matkaa suunnattoman typerällä: "Mikäs se tuolla onkaan?" jutulla joka ei kanna paria minuuttia kauempaa, onneksi muistan MacDonaldsin houkuttelevat HappyMeal-lelut ja lupaan, viedä Kassun syömään Mäkkärille jos vaikka sasimme Kultsipallon.

China Worldissa ei ole Mäkkäriä ja joudumme vaihtamaan paikkaa, taksissa kykenen taas kommunoikoimaan ilman lappuja kuskin kanssa, ilmoitan osoitteeksi Gongti Beilu ja Gongtille päästyämme osaan neuvoa ilman käsimerkkejä kuskin kääntymään vasemmalle. Mäkkäri löytyy ja saan auton pysäytettyä sen pihaan. Saamme kolmannen Woodyn mutta se ei latista tunnelmaa joka on kohonnut mukavasti ja luistelupettymys on taaksejäänyttä elämää.