Tänään kymmenen jälkeen meillä oli kutsu kylään tuonne yläkertaan. Mika työkaverin perhe on muuttanut sinne ja heillä on vähän Kassua vanhempi poika. Pojat tulivat hyvin toimeen Banan Leafissa, joten kiva saada Kassulle suomalaista ja ikäistänsä seuraa.

Hississä reippaasti ilmoitan kerroksen numeron ja yllätyn iloisesti kun hissityttö vielä tajuaakin sen heti ensimmäisestä kerrasta. Numerot alkavat olla jotenkuten hallinnassa kumpaankin suuntaan, osaan sanoa ja jopa puheesta poimia numerot. Ei uskoisi miten hienolta ja suurelta saavutukselta se itsestä tuntuukaan.

Aika kuluu naapurissa kuin siivillä. Miia tarjoaa suomalaista kahvia, joka maistuukin ihanalta tuontikahvien jälkeen. Pojat leikkivät välillä keskenään välillä Kassu uppoutuu autoihin yksinään ja Teemu istuskelee kahvipöydässä. Aika hyvin pojat kuitenkin tulevat toimeen keskenään, pientä mielipiteenvaihtoa on ainoastaan värittämisessä, Kassu ei osaa vielä värittää niin hyvin kuin Teemu ja Teemu ei tykkää, että hänen väirtyskirjaansa "sotketaan".

Nolostun kun huomaan paljon kello on, olemme istuneet kylässä tuntitolkulla ja Kassulla on lounasaika ollut ja mennyt. Pienen itkun kera poistumme omaan kotiimme ja Kassu vielä kutsuu Teemun kohteliaasti vastavierailulle.