Aamulla sain hädintuskin vaatteet itselleni ja Kassulle päälle kun odotettu ja kaivattu puhelin- ja nettiasentaja saapui. Yllättäen tyyppi olikin sama joka keskiviikkona muuttaessamme esitteli minulle turvataulun ja sen toisen vehkeen.

Paljon se asentaja yritti kysellä ja minä vastailla mutta ymmärryksestä puolin ja toisin en mene vannomaan. Kyllä minä tarmokkaasti puistelin päätäni kun se näytti vessassa olevaa puhelinpistoketta ja kuvittelin hänen kysyvän aiotaanko me puhelin vessaan hommata. Näytin miehelle nettifirman lappua ja hän nyökki ja toisteli do do joka on suurin piirtein joo joo. JIPPII! Netti siis toimii! Tai toimisi jos olisi kone! Xie xietä puolin ja toisin moneen otteeseen ja asentaja katosi ovesta ulos.

Ryhdyin suunnittelemaan ostoksille lähtöä, päivän agendana on hommata Kassulle parkkitalo. Syötin Kassulle nopeasti kaurapuuroa lounaaksi ja parkkitalon ominaisuuksista keskustellen lähdimme kohti Meninä ja Alien Streettiä. Ihanan lämmin sää ja aurinko paistaa, Kassua häikäisee ja sen nenä on nirpassa koko ajan.

Menissä teen aloittelijan virheen ja maksan itseni kipeäksi Kassun paidasta ja housuista. Mutta miten tinkiä kun tenava huutaa kärryissä naama punaisena: "Kassulle jääkiekkohousut ja Bemajipaita"? Ei myyjä ole oikein suostuvainen tiputtamaan hintaa. Noh oppirahat kai tässäkin lajissa on maksettava. Menistä ei löydy parkkitaloa ja enempää vaatteitakaan ei tarvita joten poistumme tappion kärsineenä Alien's Streetille. Paikka on ilmeisesti venäläisten suosiossa koska opasteetkin ovat venäjäksi ja myyjät huutelevat venäjää meillekin. Kiertelemme pitkin ja poikin Alienia ja sokaistun ihanista isosolkisista vöistä, hiuskoruista, kengistä jne. karvas tappio karvastelee vielä kurkkuani tai sitten se on tämä ilma mutta en salli itseni sortua ostamaan mitään. Tosin oikeasti en tarvitsekaan mitään ja jos ostan kaiken mistä tykkää niin tarvitsemme Titanicin kotiinpaluuta varten! Löydän yhden pienen parkkitalon joka on niin pieni, että tavalliset pikkuautot eivät siihen mahdu, hylkään se tarkoituksiimme sopimattomana. Parkkitalot taitavat olla kiven alla tässä kaupungissa!

Palaamme kotiin Wonderlandin kautta ja arvon meille vihannesosastolta perunoita, mansikat sentään tunnistan ja ostan niitä Kassulle jälkiruuaksi. 

Keitän eksoottisen nakkisopan Kassulle illalliseksi. Kesken kokkailujeni ovikello soi. Kuka ihme se voi olla? Oven takana on puhelinyhtiön mies joka tulee asentamaan meille Nettiä. Vähän bon voyage-fiilis, eikös aamulla käynyt jo yksi? Miehellä on kuitenkin managementin edustaja mukana ja paperit näytettäväksi joten päästän heidät sisään. Miekkonen kaivelee kassistaan modeemin ja selittää jotain, rohkeasti ohjaan hänet työhuoneeseen ja hän näyttää tyytyväiseltä. Pian hän palaa ja ilmiselvästi haluaa minusta jotain mutta mitä ihmettä? Parin minuutin käsinpuhumisen jälkeen pääsemme yhteisymmärrykseen, että meillä on tietokone mutta se ei ole juuri nyt täällä. Mies tyytyy näyttämään johtoa ja on asentavinaan sen tietokoneeseen ja minä nyökkäilen vieressä. JEE! Meillä on nyt netti, taas!

Juuri kun mietin mitä teemme illalla Mika soittaa ja pahoittelee viipyvänsä vielä tunteja palaverissa. Teen pikapäätöksen ja lähdemme LeYou.com kauppaan, sen kuvastossa on parkkitalo. Suureksi yllätyksekseni taksikuskimme puhuu englantia! Mukava vaihtaa muutama sana jonkun yli 3-vuotiaan kanssa. Parkkitalo löytyy kaupasta ja kiirehdimme kotiin kasaamaan sen. Loppuillan olohuoneen laittialla leikkii ylen onnellinen pikkupoika. Jokainen auto näyttää olevan pesun ja tankkauksen tarpeessa, kolareitakin tulee ja autot hyppäävät ylätasanteelta ja menevät ympäji ämpäji, normaalia parkkitaloelämää siis.