Aamulla heräsin aikaisin ja olin innoissani, tänään on se päivä kun menemme Kassun kanssa taidenäyttelyyn suomalaisten kanssa. Koko aamupalan ajan punnitsin erivaihtoehtoja millä taidemuseoon menisin. Taksilla vaiko taksilla ja metrolla? Tietty olimme Kassun kanssa niin hitaita, että käytännössä ainut vaihtoehto jolla ehdin sovittuun aikaan perille on taksi ja metro. Katselin metron linjakarttaa ja mietin miten osaan taksikuskille selostaa minne haluan mennä. Lähtiessäni yritin security-pojalta saada paperille kirjoitettuna Jianguomenwayn metroaseman mutta poitsu ei tajunnut sitten millään mitä halusin hänestä. Kävelin Kassu säkissä klubimme vastaanottoon ja sain metroaseman nimen paperille kirjoitettuna.

Onnistuin metrossa kivuttomasti löytämään oikean linjan ja suunnan mihin mennä. Metrossa Kassu päätteli, että olemme junassa ja menemme ukin ja akan luokse Ähtäriin. Olimme melkein ajoissa Millenium-monumentilla ja ostin lipun näyttelyyn. Ihme ja kumma tajusin ostaa lipun juuri renesanssi-näyttelyyn enkä ottanut vain jotain yleislippua. Aulassa odotti jo muutama suomalainen elegantti kotirouva. Tunsin oloni vähän vaivautuneeksi Kassu säkissä, lenkkarit jalassa ja kulahtaneet farkut jalassa, kaikki muut olivat meikit ja kampaus kohdillaan, korkeakorkoisia saappaita, Burberryä, villakangastakkia jne. Odotellessamme opastamme jutustelin muutaman naisen kanssa, kaikki tuntuivat mukaville. Kassu näki myös ukin ja akan. Umpikiinalainen vanha pariskunta tuli museoon ja Kassu kajautti isoon ääneen: "Ukki  ja akka siinä olikin!" Mennessämme näyttelyyn Kassu innostui laulamaan Puuha-Peteä niin lujaa kuin miehestä lähtee, yllättäen en kuullut juuri mitään mitä oppaamme kertoi kun jäin suosiolla vähän syrjemmälle, että edes muut kuulevat jotain muutakin kuin Puuha-Peten. Kassu odotteli toiveikkaana multimediaesityksen alkua ja julisti autopelin alkavan ihan kohta. Siirtyessämme eteenpäin näyttelyssä alastoman naisen muotokuvan ohi Kassu kommentoi: "Ahaa, tätillä näkyy tisa!" Repesin nauruun aivan täysin.

Näyttelyn jälkeen annoin muille takaportin ja armahduksen riemukkaasta seurastamme ja ilmoitin meidän tulevan kyydissä kaupunkiin mutta menevän suoraan kotiin, sillä muut viihtyisivät varmasti lounaalla paremmin ilman Kassun ratkiriemukasta seuraa. Syyttäkööt itseään ne joilla ei ollut lounaalla kivaa ja siitä huolimatta kutsuivat meidät mukaansa. Lounastimme Metro Cafessa ja Kassu käyttäytyi melko mallikkaasti koko lounaan ajan.

Oli mukava jutella ihmisten kanssa jotka ovat jo olleet täällä pitempään ja tietävät mitä asuminen täällä on ja mitä minulla on edessä.

Lounaalta kiirehdimme puolijuoksua kotiin sillä uuninasentajat tulisivat hetkellä millä hyvänsä. Saisimme sähköuunimme vihdoinkin kuntoon! Olimme saaneet takit pois kun ovikello soi ja kaksi huoltomiestä ja yksi Managementin tyttö olivat oven takana. Miehet irroittivat uunin, lykkäsivät pistokkeen seinään, ruuvasivat uunin paikalleen ja pyysivät minua kokeilemaan toimivuutta. Uuni lähti päälle ja tuttu kiertoilmauunin hyrinä täytti keittiön.

Olimme Kassun kanssa vielä energiaa täynnä illallakin ja sovin Mikan kanssa treffit Pacific Century Placaan hen hänen työpäivänsä jälkeen. Menimme ostamaan Kassulle kauan kaivattuja kylpyleluja.PCPstä löytyikin ihana Teletappi-saari ja Teletapit höystettynä Hipsun hatulla ja tuulimyllyllä.

Kassu halusi tietenkin heti kotiintultuamme testata Teletappeja.