Huoh! Olipas se lento, vieressä oli mitä "ihanin" brittiläinen businessmäään. En nukkunut silmäntäytää koko lennolla, kruisailimme lentokentällä varmaan kolme varttia ympäriinsä ja passintarkastus sujui aivan tuskastuttavan hitaasti. Laukku sentään löytyi helposti ja sain melko vaivattomasti kangettua vaatimattomasti 32 ja rapeat painavan laukkumme kärryihin, Kassu oli t tyytyväisenä Ergossa etupuolella ja työntelin koko komeuden tullia kohti. Pelkäsin mielessäni, että meidän otetaan tarkastukseen, jos laukku olisi avattu olisi tullimiehiltä varmaan mennyt puolipäivää selvitellessä mitä kaikkea kummaa sieltä löytyykään, mukaanlukien ruisleivät, Kassun syntymäpäivälahjat ja kuivahiivat. Pongasin kuljettajamme ja hän minut yllättävän helposti tullin jälkeen.

Vähän kävi sääliksi pientä kiinalaista kuljettajaamme joka naama punaisena tunki matkalaukkuamme auton takaloosteriin. Eihän se mahtunut sinne lähimainkaan ja takaluukku jäi arveluttavasti auki. Pelkäsin koko matkan, että laukkumme tipahtaa keskelle moottoritietä.

Kotiin päästyämme menimme vielä vähäksi aikaa nukkumaan ja heräsimme puoli yhdeltätoista. Päivä menikin enemmän ja vähemmän unen ja valveen rajamailla, kävimme kaupasta ostamassa välttämättömät maitoa ja kaakaota. Sää oli taas tutun kuuma ja saasteinen, nyt sen huomaa niin selvästi kun on viettänyt kuukauden poissa täältä, kaikki on taas harmaata ja haalistunutta, kiitos saasteen.

Illalla ei tarvinnut Kassua paljon nukutella kun se nukahti ja itse yritin pitäytyä hereillä kymmeneen, että rytimi kääntyisi nopsaan taas tänne. Kassu heräsi sitten taas yöllä riemullisesti yhdentoista aikaan ja valvoi kolme tuntia... noh ehkä se tästä vielä normaaliksi muuttuu.