Tänään aamulla oli kamala kiire siivota ja laittaa paikat kuntoon. Odotimme Kimberlyä ja ayi-kokelasta haastatteluun puoli yhdeltätoista. Mua jännitti, en ole ikinä ennen haastatellut itselleni taloudenhoitajaa, mitä siltä pitäisi kysyä ja miten sen kanssa toimitaan? Kimberly oli jo viime viikolla huolissaan: "You have been almost 3 weeks without maid! We have to fix this soon." Joopa joo...paitsi, että olen ollut ilman maidia viimeiset 33 vuotta ja ilman täysihoitoa siitä lähtien kun kotoa muutin omaan asuntoon! 

Tasan puoli yhdeltätoista ovikello soi ja Kimberly seisoi ayi-kokelaan kanssa oven takana. Nihao!-puolin ja toisin, hymyilyä ja Kassun ihastelua. Istuiduimme ruokapyödän ääreen ja aloitamme. Ayi vaikuttaa mukavalta ja ainakaan hän ei ole niin vanha, kun Mika pelkäsi. Mika odotti kauhulla jotain 70-vuotiasta tumesta joka kuukahtaa eka viikolla imurin varteen. Taidan olla helppo työnantaja, sillä jokaiseen kysymykseen vastasin miten vain Wang-ayille asia olisi helpointa. Minulle on aivan sama miten hän tulee ja lähtee kun vain asunto on siisti ja puhdas, pyykit pesty ja silitetty, ruokaa kaapissa ja illallinen valmiina. Kimberly toistaa useaan otteeseen "You are too kind!" Sovimme, että Wang-ayi aloittaa meillä maanantaina viikon koeajalla ja Kimberly lupautui toimimaan viestien välittäjänä puolin ja toisin. Juttelemme vielä hetken ruuasta, mitä haluan siivottavan, mistä ostetaan mitäkin ja sen sellaista.

Kimberlyn ja Wang-ayin lähdettyä lähden nukuttamaan Kassua ja päätän hommata vihdoin paikallisen SIM-kortin. Mikan on pitänyt kysäistä töissä natiiveilta minkälainen liittymä kannattaa hankkia mutta eihän se muista ja olen kyllästynyt kun paikalliset tekstiviestit eivät tavoita vastaanottajiaan. Kävelen Wonderfulin tech-jungleen ostamaan Pre-paid liittymän. Ystävällinen myyjä laittaa SIM-kortin toimimaan ja minä katselen himoiten Hello Kitty-puhelinta. Niin söötti ja pieni ja ennenkaikkea vaaleanpunainen!