Aamulla meitä odotti hotellinaulassa kuski, joka vei meidät maahanmuuttajille tehtävään terveystarkastukseen. Kassu herätti hilpeyttä saapuessaan sairaalaan valjaissa ja Gringolta perityssä taluttimessa.Saavuimme sairaalaan 10 minuuttia avaamisen jälkeen ja paikalla oli jo ihmisiä vaikka kuinka.

Ajattelin harmissani, että tämä päivähän meneekin jonottaessa täällä. Tiskin vieressä oli ryhmä korealaisia oppaan johdolla odottamassa vuoroaan ilmoittautumaan, he eivät olleet järjestäytyneet mihinkään jonoon mutta suomalainen kohteliaana ei ryhmittymän eteen olisi mennyt. Kiinalainen kuskini ei turhia kursaillut, saksalainen liikemies nousi tuolilta sujahti kuskini ääntä nopeammin tiskille papereideni kanssa ja viittoili minut istumaan. Päästyäni ensimmäiseltä tiskiltä hain kuljettajaa katseellani ja siellähän hän jo viittilöi minua siirtymään seuraavalle etapille, hän oli jo pyytänyt rahat minulta etukäteen ja maksanut tarkastuksen ja varannut minulle paikan verikokeeseen. Verikokeessa ei kauan aikaa mennyt ja sain kävellä suoraan sydänfilmiin kiitos ripeän kuskini. Tullessani sydänfilmihuoneesta kävelin suoraan seuraavaan tarkastusasemaan. Vuorossa oli pituus ja paino. Ilokseni huomasin, että näinkin vanhana voi vielä kasvaa pituutta sillä lääkäri sai mittaustuloksen 168cm! Olin siis kasvanut 5.5cm, tosin täytyy tunnustaa, että lääkärin mitta ei juuri hipaissutkaan päätäni ja kengissäni oli mojovat korot. Luulin homman olevan selvä kun kuskini lähti harppomaan portaita alas mutta laskeuduimme maanalle ja pääsin vielä mielenkiintoiseen röntgeniin. Mahtoi rtg-kuvistani tulla mielenkiintoiset... päälläni oli paita jossa oli metallinepparit, rintsikoissa kaarituet ja kaiken kruununa Aurinkoleijona-kääty. :) Koko tarkastukseen meni alle 15 minuuttia, melkoista liukuhihnatyötä lääkäreillä!