Olimme juuri lähdössä tutustumaan uuteen ympäristöömme kun ovikello soi, oven takana oli eiliset Security-taulun esittelijät ja sain uuden opastuksen, sekä käyttöohjeet.... kiinaksi. Olinkohan eilen niin pihallaolevan näköinen, että pitivät parempana käydä vielä varmistamassa, että osaan vehjettä käyttää.

Hississä rohkaisin mieleni ja kysäisin huolettomasti hissitytöltä: "Nin hao ma?" ja sain vastaukseksi hissimatkan kestävän vastauksen josta en ymmärtänyt mitään, hymyilin kohteliaasti ja poistuessani hissistä brassailin eilen oppimallani Zhen jienillä (Näkemiin) ainaisen Xie Xien sijaan.Kassu taasen heilautti kättään ja sanoi "Bye bye!" tottuneesti. Kassun tervehtimiset ja hei heit aina kirvoittavat kummaltakin hissitytöltä ihastuneet huudahdukset ja  Bye byet jatkuvat niin pitkään kun vain he näkevät meidä.  

Pikainen mietintä pihalla kumpaan suuntaan Kassun kanssa lähtisimme kärryinemme.Päätimme lähteä kohti Dongyen temppeliä ja siellä näkyvää ostoskeskusta. Sää oli ihanan lämmin ja talvitakki tuntui olevan ihan liikaa sekä itselleni, että Kassulle joka valitti hikeä.

Korttelin verran käveltyäni havaitsin, sijoittuneemme oikein oivasti ostospaikkoihin nähden! Kaikki mitä ikinä voin kuvitella on kävelymatkan päässä. Tunsin vetoa Spar-kaupan väreillä ja fontilla varustettuun Wonderful-kauppaan ja aloin etsimään paikkaa jossa ylittää nelikaistainen tie. Yllättävän vähän autoja tiellä oli liikenteessä mutta vauhdit ovat toista luokkaa kuin Jyväskylän keskustassa, katsoin paremmaksi peesata paria paikallista tien ylityksessä.

Kaupassa oli korvia huumaava musiikki ja tarjouksia huutelevat myyjät vielä pahensivat kakofoniaa. Löysin kaupasta kaikkea pientä tarpeellista jota en eilen jaksanut Carrefourista enää raahata, kuten lattianpesimen, joka kyllä oli varsin epäilyttävä moppiin tottuneelle. Ruoka on naurettavan hintaista, hymyilinkin varmaan hölmönä ostoksia tehdessäni. Juusto tosin oli arvossaan. Huomasin Kassun nukahtaneen Nalle Puh-hammasharjat kädessään siinä metelissä. Loistavat unenlahjat kaverilla ja matka väsymyskin taitaa vielä painaa silmissä.

Kotiin tullessamme tein ruokaa jostain mitä ostin. En tiedä mitä lihaa se oli mutta hyvää se jokatapauksessa oli, arvelin ruokaa kanaksi. Mika tuli töistä ja närppi meiltä jääneitä ruokai ja paljasti "lihan" olevan tofua. Noh, kerrankos sitä erehtyy!