Ystävänpäivä! Tuskin maltan odottaa iltaa ja Mikan kotiintuloa, riistän heti ovella siltä koneen, sillä saamme varmasti paljon sähköposteja ja e-kortteja tänään.

Olen ärsyttävän saamaton ja en osaa suunnitella ruokiamme päiviksi eteenpäin, joudun ravaamaan kaupassa joka päivä ostamassa sitä sun tätä. Tosin puolustelen tätä itselleni sillä, että en ole onnistunut juuri mistään paketista pongaamaan parasta ennen päiväyksiä. Olen suunnattoman epäluuloinen ruuan säilymisen suhteen ja en uskalla seisottaa mitään kaapissa päiviä. Hysteerisen tarkasti varjelen Kassua kaikelta epäilyttävältä, pyyhin kosteilla kertakäyttöpyykeillä sen käsiä vähän väliä ja syötän sille tosi valikoiden ruokia. Osaksi tässä on oma lehmä ojassa, en halua sille mitään vatsatutia joka vaatisi lääkärissä käyntiä sun muuta toimenpiteitä. Tuntuu tarpeeksi "hankalata" nämä jokapäiväiset asiat ilman, että kaupanpäälle olisi vielä vatsavaivainen Kassu. Tietenkin ajattelen tässä myös Kassua, ei varmasti olisi kivaa olla vatsa sekaisin.

Olemme juuri laittamassa takkeja päällemme kun ovikello soi, pari kiinalaista miestä säntää sisään Nihaon jälkeen. Mitäpäs tässä, odotellaan sitten ja katsotaan mitä he puuhaavat. Miten muistelisin hämärästi, että joku lupasi meille ilmoitettavan etukäteen kun tänne joku tulee? Setät koluavat kylppärin kaapeissa ja mittovat niitä, kaiketi hyllyjä on siis tulossa.

Miekkosten poistuttua lähdemme ruokakauppaan. Kaduilla naiset kävelevät mitä suurempien kukkapuskien kanssa, nuorilla tytöillä on yksi ruusu kädessä ja useimmilla suuria pehmoleluja kainalossa ja miehet kiikuttavat puskia kainaloissaan. Ilmeisesti ystävänpäivä otetaan täällä ihan tosissaan! Jianin herkkukerros on täynnä vaaleanpunaisia ilmapalloja, sydänmenmuotoisia suklaarasioita, suklaata kauppaavia promotyttöjä ja kaikkea pikkukrääsää jota voi antaa ystäville.

Suunnistan ruokaosastolle ja ostan säälittävät tämän päivän ruokatarpeet: Kassu nukahtaa ja päätän olla rohkea ja ostaa myös huomisen ruuat niin säästyn Jianilta huomenna. Vältän kaiken ystävänpäivähömpän, tosin mietin pitkään kukkapuskan ostamista, hylkään ajatuksen ja luotan siihen, että saan kukkia illalla.

Kukkia illalla? Ei näy. Saan tarjouksen lähteä yhdessä ostamaan kukkia mutta se ei ole enää sama asia kun spontaani yllätyspuska.

Olin oikeassa, postissa odottaa vino pino postia Suomesta, lähettelen vastaukset takaisin Kassun kuvan kera. Ei tunnu yhtään, että välimatkaa olisi yli 6 000km, tuntuu aivan samalta kun istuisin kotona Muuramessa lähettelemässä tervehdyksiä.

Kassu ja Mika pelaavat käytävässä jääkiekkoa. "JES! Kassu voitti! Maali!"- huudot kuuluvat vähän väliä. Kassu voittaa aina, se ei vielä tiedä mikä voiton vastakohta on. Toivottavasti se saa elää vielä pitkään ilman sitä tietoa.