Bongasin Vauva-Lehden keskustelupalstalta ulkosuomalaisten äitien puolelta Mervin, joka asuu lastensa ja miehensä kanssa aivan tässä meidän vieressä. Bongauksen aikaan Mervi oli Suomessa käymässä ja sovimme tapaavamme kunhan hän palaa lasten kanssa takaisin Pekingiin.Sähköpostiste sovimme Mervin kanssa ensitreffit heille, he asuvat East Gatessa ja siellä on hieno sisäleikkipaikka ylimmässä kerroksessa.

Lähtöä tehdessämme kerroin Kassulle, että menemme tapaamaan uusia kavereita, Ericaa ja Danielia. Toistelin mielessäni matkalla miten ilmaisen itseni sujuvasti ja kerron mihin olemme menossa. Onnistuin kertomaan aulassa mihin menemme ja olin erittäin tyytyväinen itseeni. Tyytyväisyyttäni himmensi hieman managementin työntekijän ojeistus erittäin sujuvalla englanninkielellä "Turn left from the elevaitor and Latomaa is there". Ehkä lausumiseni ei ollutkaan niin sujuvaa vaan tyttö tiesi mihin olin menossa.  

Kassu tuli heti toimeen Danielin ja Erican kanssa ja meilläkin Mervin kanssa riitti juttua ihan hyvin. Menimme yläkertaan leikkipaikkaan joka on valtava pallomerineen, kiipeilytelineineen ja liukumäkineen. Ainut huono puoli paikassa on sen sokkeloisuus, vaikea pitää silmällä missä ipanat viilettää. Kassu juoksi ympäriinsä haltoituneena ja silmät loistaen, kokeillen joka liukumäkeä, polkuautoa ja karusellia. Kotiinlähdön aikaan Kassu laittoi hanttiin niin, että en ole ikinä nähnyt sen itkevän niin paljon ja lujaa. Luulen, että huuto hissistä kuului ensimmäisestä kerroksesta ylös kolmanteenkymmenenteen asti.

Pääsimme kadulle sateeseen, virittelin Kassun kärryihin sateensuojan, taas yhden ihmetyksen aiheen kiinalaisille vastaantulijoille. Kotimatka kulki postin kautta. Meillä oli lähetettävänä äitienpäivälahjat Suomeen.

Kiinan postilaitos on aina yllätyksiä täynnä! Olin taitellut kolme pientä silkkihuivia kirjekuoreen, kirjekuori ei ollut puoltasenttiä paksumpi ja painoikin alle 200 grammaa, olin vahvistanut kuoren leveällä teipillä. Kuori olisi kestänyt vaikka minkälaisen kuljetuksen, mutta ei, eihän se kestä Kiinan postin byrokratiaa. Postintäti selosti jotain kovasti, taitteli kuorta ja heilutteli, arvelin, että hän on bongannut huivit ja näytin sanakirjasta sisällön. Ei, ei, ei huiveja voi lähettää tässä. Miksi ei? No siksi, että tässä kirjekuoressa saa lähettää vain paperia! No hienoa! Ei muuta kuin toiselle luukulle kirjoittamaan kolmeen lappuun ja lippuun osoitetietoja ja tietoja "paketin" sisällöstä, sitten maksamaan toiselle luukulle ja vielä kolmannelle paketin kanssa ja osan rahan ja virkailija viimein ottaa paketin ja antaa minulle kuitin lähetyksestä.

Kassu pysyi ihmeen rauhallisena kaiken tämän ajan, vaikka siltä oli jäänyt päiväunet väliin. Kotiin tultuamme ajattelin, että on turhaa laittaa sitä päikkäreille kellon ollessa jo lähemmäs neljä. Kassu ei aina ole suunnitelmissaan samoilla linjoilla kuin minä, se päätti nukkua ja nukahti sohvalle ihan itsekseen.